sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Huaaaaah huomentahhh, eli kasvokuva ihon kunnosta

Heräsin, kävelin olohuoneeseen ja näpsäisin kuvan ikkunan edessä luonnonvalossa. Näin jälkeenpäin ajatellen olisi voinut olla fiksumpaa ottaa se kuva vasta kunnolla heränneenä eikä silmät turvoksissa ja aivot torkkuherätyksellä. Vaan ajattelinpa, että aamulla ihminen on luonnollisimmillaan ja näin ollen kuvasta tulee mahdollisimman totuudenmukainen! Siispä tässä teille varsin aamu-uninen Kirsi:




Kuva on iso, jotta ihon kunnosta saa tarpeeksi hyvin selvää. Harmittaa kyllä, ettei tullut otettua kuvaa ennen kuin aloitin öljyhoidon! Silloin olisi voinut tehdä jonkinlaista vertailua. Nyt voin vain kertoa sanallisesti, mitä muutoksia on tullut:

-Poskissa iho on todella tasainen ja hehkuva
-Leuan epäpuhtaudet ovat kadonneet
-Nenän mustapäät ovat vähentyneet ja pienentyneet huomattavasti (joskus joku alkoi kehua suloisia pisamia nenässäni. "Pisam...juu! Niin! Pisamiahan ne...heh heh...kiitos kiitos...*argh*")
-Otsan finniongelma on vähentynyt. Kuvasta huomaatte, ettei se ole vielä kokonaan poistunut, mutta nuo pienet punaiset täplät ovat todellakin suurimpia finnejä, joita otsaan on viime aikoin tullut. Niistä ei ole kehittynyt kunnon finnejä, vaan ne pysyvät noin pieninä ja katoavat muutaman päivän päästä. Ihan mahtavaa!

Öljyn käyttäminen ihonhoitoon on todellakin mullistanut ihoni. Pois en vaihda (ellen yllättäen tule vaikka allergiseksi jollekin. Aika epätodennäköistä tosin)!

Lisäksi kävin vaa'alla, ja olen laihtunut kilon! Sen kunniaksi söin hieman juustonaksuja. Pitäähän itselleen välillä paheita sallia. ;)

perjantai 15. tammikuuta 2010

Millaista öljyä?

Huomasin, etten aiemmassa öljypuhdistuskirjoituksessani tullut lainkaan maininneeksi, millaista ihonhoitoon tarkoitetun öljyn tulee olla. Ehdottomasti kylmäpuristettua! Lämpökäsittely ja kemiallinen erotus ovat halvimpia ja tehokkaimpia tapoja tuottaa öljyä, mutta lämpökäsittely tuhoaa öljystä sen luontaisia vitamiineja ja kemiallinen erotus taas jättää öljyyn kemikaaleja, jotka saattavat olla vaarallisiakin. Pelkästään kylmäpuristamalla ei saa kaikkea öljyä irti, joten tuotetta ostaessa kannattaa olla tarkkana, ettei öljyn tuottaja ole ollut ahne ja käyttänyt myös kemiallista erottelua. Pullon kyljessä pitää olla teksti "kylmäpuristettu" tai "cold pressed" ja sen lisäksi vielä vakuutus siitä, että tuote on 100% puhdas eikä siinä ole mitään lisättyjä aineita/kemikaaleja. Näin varmistat, että ihosi ja hiuksesi saavat parasta mahdollista hoitoa!

Jos siis harkitset tuotetta, jota löytyy useasta eri hintaluokasta (hinnat voivat nettikaupoissa vaihdella huomattavastikin), ei ehkä kannata tyytyä siihen halvimpaan mahdolliseen purkkiin, etenkin, jos sen tuotantotapa ei ole selvillä.

tiistai 12. tammikuuta 2010

Jos olen mitä syön, olen viiliä

Viileä ja coolhan olen aina, vaan ruokavalion muutos on tapahtunut. Menin heikkona hetkenä taivaan väriloisteesta herkistyneenä tekemään uudenvuodenlupauksia: laihdutan hieman (n. 5 kiloa), alan taas urheilla (tällä hetkellä täysin rapakunnossa), jätän alkoholin vähemmälle (olut silloin tällöin ei silti haittaa!) ja remppaan ruokavalion paremmaksi (ei enää juustonaksuja, tästä tulee vaikeaa!). Lähtötilanne: 67 kiloa painava 170-senttinen nainen, joka ei edes jaksa nousta rappusia kolmanteen kerrokseen hengästymättä. Lepopulssi huitelee sadan kieppeillä. Pieni kaljamaha löytyy mutta suurin osa rasvasta hyllyy takapuolessa ja reisissä (kiitti vaan geeneistä, äiti). Kaiholla muistelen niitä päiviä, kun vielä tanssin ahkerasti ja hankin mustelmia tatamilla. Vatsalihakset näkyivät ja kunto oli rautainen. Nyt allit roikkuvat ja poskiin on tullut pyöreyttä. Ihan näkyviin vatsalihaksiin asti en sentään enää ole pyrkimässä, vaan haluan taas mahtua koon 40 housuihin, vähintään. :)

Hauska pikkuhuomio: löysin vanhempieni varastosta vanhan luokkakirjani, johon olin merkinnyt 12-vuotiaana tietoni: olin 165 senttiä pitkä ja painoin huikeat 43 kiloa! Hui kamala mikä tikku olenkaan ollut! Viisi senttiä ja 25 kiloa 11 vuodessa ei ole mikään hassumpi saavutus, heh!

Ruoka- ja juomavalion muutos on jo 12 päivässä tehnyt pientä muutosta elimistössä - vatsani on ihan sekaisin. Vaalea leipä vaihtui kokoruisleipään, pizzerian pizza vähän punaista ja paljon kasviksia sisältävään kotiruokaan, olut parempaan janojuomaan (ohje alla) ja suurin heikkouteni juustonaksut pähkinöihin ja kurkkuviipaleisiin. Lisäksi nassutan naamaani hedelmiä. Elimistöni on ihan pihalla! Vessaankin on hopumpi kuin ennen, mutta ainakin aineenvaihdunta pelaa vilkkaasti. Huomaan jo kuitenkin pientä piristymistä virkeystilassa, joten parempaan päin ollaan menossa. Lisäksi nälkä pysyy paremmin kurissa, kun pelkkää hiilihydraattia ei ole niin paljon. Liikuntaa en vielä ole saanut lisättyä, mutta pitää edetä vähän kerrallaan.

Vaan pari kivaa ohjetta voisin jakaa!

Omatekoinen viili

Täytyy myöntää, ettei tämä ihan alusta asti ole omatekoinen, vaan pääsee paljon helpommalla! Tarvikkeet:

Purkillinen viiliä
Maitoa

Ta-da! Ei muuta! Syö viili, makeuta vaikka hunajalla, hedelmillä ja/tai marjoilla. Jätä kuitenkin purkin pohjalle ruokalusikallinen viiliä. Kaada purkkiin maitoa, sekoita ja jätä purkki peitettynä huoneenlämpöön 24 tunniksi. Vuorokauden kuluttua sinulla on taas purkillinen viiliä kuin taikaiskusta! Voit taas syödä viilin, täyttää purkin maidolla ja pistää taas vuorokaudeksi valmistumaan. Ja niin edelleen. Säästät hurjasti rahaa ja ympäristöä! Mitä rasvaisempaa viiliä ja maitoa käytät, sitä paksumpi on viilin pinnalle kertyvä ihana "rasvakerros". Itse käytän pariprosenttista viiliä ja kevytmaitoa, niillä saa hyvän aamupalaviilin.

Janojuoma

Tämä janojuoma on oivallinen korvike ihan kaikelle juomalle, varsinkin limsoille. Kuumana kesäpäivänä ihan ehdoton, mutta itse juon tätä joka päivä pari lasillista, näin muistan samalla myös tarpeellisen nesteytyksen. Tarvikkeet:

0.5 litraa vettä
1 rkl omenaviinietikkaa
1 reilu tl hunajaa

Sekoita ainekset keskenään, nauti. Juoma on mukavan raikasta. Omenaviinietikka tekee sen pH:n vatsalle mukavaksi ja hunajassa on paljon vitamiineja! Voit myös kokeilla eri määriä omenaviinietikkaa, toiset tykkää vahvemmasta, toiset miedommasta. Enjoy!

Tee se itse -deodorantti (niin hyvä, mutta ah, niin huono... snif...)

Joulun alla pohdiskelin, että voisinpa tehdä myös oman deodorantin. Tuppaan olemaan pahalle haisevaa sorttia (hehe), jolla oikein mikään deodorantti ei tunnu toimivan. Vaikka kuinka purkki lupailisi 24 tunnin raikkautta, jo parin tunnin päästä saatan havaita kainaloistani leijailevan vienohkon tuoksun. Ei hyvä! Joillekin toimii mainiosti kristallikivideodorantti (jota kyllä suosittelen lämpimästi, se kestää vähintään kaksi vuotta eikä siinä ole mitään ylimääräisiä aineita, vain antibakteerinen kristallikivi!), mutta minulla ei toimi edes se. Miksen siis kokeilisi jotain itse tehtyä? Ehkä sellainen voi auttaa.


Tyhjä deodoranttipurkki tai puhdas, kannellinen muovipurkki

2 rkl maissitärkkelystä
2 rkl ruokasoodaa
Hieman neitsytkookosöljyä
Pari pisaraa haluamaasi eteeristä öljyä (ei pakollinen, itse käytin tietty suosikkiani piparminttua, ihanan raikas tuoksu!)
Pari pisaraa E-vitamiiniöljyä (ei pakollinen, mutta iho tykkää)


Sekoita maissitärkkelys ja sooda, lisää öljypisarat. Lisää neitsytkookosöljyä sen verran, että saat sekoittamalla pehmeän, silkkisen massan. Kovuus riippuu ihan itsestäsi, haluatko täyttää tyhjän deodoranttipurkin ja saada näin siveltävän deodorantin vai haluatko pehmeämmän massan tyhjään muovipurkkiin, jolloin voit sivellä seoksen kainaloihin käsin? Valintoja, valintoja! Aika pieni määrä neitsytkookosöljyä kuitenkin riittää. Kun olet valmis, laita seos millaiseen purnukkaan vain haluat.

Oi miten tämä toimikaan kuin unelma! Testasin oikein kunnolla, kävin tanssimassa baarissa ja tietysti tein myös ultimatetestin; bänditreenit! Edes siellä pomppiminen ja huitominen ei saanut minua haisemaan hielle! Toki kainalot hieman kostuivat, mutta tämän deodorantin tarkoitus onkin vain tappaa hajua aiheuttavat bakteerit, ei tukkia ihohuokosia. Vain alumiini - jota useimmat deodorantit sisältävät - pystyy estämään myös kainaloiden kostumisen.

Mutta ah ja voi! Loppujen lopuksi kävi kuten olin arvellutkin. Tässä deodorantissa on aika paljon ruokasoodaa, ja sehän ei emäksisyytensä takia ole kovin hyvä juttu iholle pitempään käytettynä. Dödö tietty on kainalossa koko päivän...nyt kainaloni ovat punaiset ja ärtyneet. PH:n muutos aiheutti pienen tulehdustilan iholle. En siis voi jatkaa tämän unelmatuotteen käyttöä enää päivittäin...

Toisaalta saatoin tehdä virheen siinä, etten pessyt deodoranttia pois kainaloista aina iltaisin. Yön kestävä deodoranttirauha olisi voinut auttaa ihoa säilyttämään pH-tasapainonsa. Annankin siis kainaloiden nyt rauhassa parantua ilman mitään ärsyttäviä aineita ja käytän tätä DIY-dödöä vain tositilanteissa. Aion myös kokeilla toista deodoranttia, jossa korvaan ruokasoodan kaoliinilla...tosin olen siitäkin kuullut, että se ärsyttää joidenkin ihoa. Voi miten vaikeaa onkaan olla hikoileva ihminen!

PS: Ohjeesta tein pienen annoksen ihan vain sen takia, että jos joku tätä lukeva haluaa kokeilla tee se itse -dödöä, ei kokeiluerä ole liian suuri. Ainahan sitä voi tehdä lisää, varsinkin, jos ei itsellään huomaa mitään iho-oireita. Muistakaa kuitenkin pestä iltaisin (ja aamuisin) ne kainalot, lapset!

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Ihonpuhdistus ja syväpuhdistus öljyllä

Ensikuulemalta meikin, lian ja ylimääräisen rasvan poisto öljyllä voi kuulostaa kummalliselta: miten ihmeessä rasva muka poistaa rasvaa? No, öljy liukenee öljyyn. :) Meikkiteollisuus on jo pienestä pitäen syöttänyt aivoihimme uskomusta, että kauniin, tasaisen värisen ja kuultavan ihon voi saavuttaa ainoastaan hintavilla ja tehokkaan kuuloisia aineita sisältävillä puhdistusvoiteilla. Finnejä? Liian rasvainen iho? No problem! Clearasil sun muut myrkyt kyllä lupaavat hoitaa homman, vaikka kelpaisivat ennemmin lattian pesuun. Miedommatkin puhdistusaineet sisältävät mitä kummallisemman kuuloisia aineita, joista suuri osa on synteettisiä kemikaaleja. Nämä puhdistusaineet kyllä puhdistavat ihosi, mutta vievät samalla iholta sen luontaisen rasvan. Tämä johtaa ihon hätääntymiseen, jolloin se yrittää pukata ilmoille entistä enemmän rasvaa. Tuloksena on ihon epätasapaino, mistä ihon epäpuhtaudet toki riemuitsevat.

Öljypuhdistus on luonnollinen tapa puhdistaa iho. Itse käytän arkipäivisin varsin vähän meikkiä ja silloin puhdistan ihoni aiemmin mainitsemallani hunajapesulla, jonka kookosöljy samalla kosteutta ihoni. Silloin tällöin minäkin kuitenkin meikkaan kunnolla, ja illalla puhdistan kasvoni öljyllä. Eri öljyistä onkin mistä valita: on neitsytkookosöljyä, neitsytoliiviöljyä, aprikoosinkiviöljyä, jojobaöljyä, rypäleöljyä, auringonkukkaöljyä, risiiniöljyä sun muita. Oma suosikkini on aprikoosinkiviöljy sen keveyden takia, mutta auringonkukkaöljy tai neitsytoliiviöljy ovat hyviä aloitusöljyjä niiden halpuuden takia.

Pikapuhdistus:

Kostuta kasvot lämpimällä vedellä. Kaada kämmenellesi pieni määrä öljyä, hiero se käsiisi ja taputtele hellästi kasvojen iholle. Hiero öljy varovasti ihoon. Poista öljy (ja mahdolliset meikinjämät) kasvoilta kostutetulla vanulapulla. Huuhtele kasvot vielä vedellä. Taputtele (älä hiero!) kasvot kuiviksi kasvopyyhkeellä. On hyvä, että ihosi jää kevyesti öljyiseksi, näin sinulla on hyvin kosteutettu iho yötä varten etkä tarvitse erikseen mitään yövoidetta.

Syväpuhdistus:

Kostuta kasvot lämpimällä vedellä. Kaada kämmenellesi pieni määrä öljyä ja hiero se käsiisi. Levitä öljy kasvoillesi ja ala hieroa sitä ihoosi. Hiero kevyin, hitain liikkein äläkä venytä ihoa liikaa. Hieronta myös rentouttaa ja parantaa ihon verenkiertoa. Kun olet hieronut ihoa pari minuuttia, kastele kasvopyyhe höyryävän kuumassa (mutta ei polttavassa!) vedessä ja aseta se kasvoillesi. Lämpö ja höyry avaavat ihon huokosia ja auttavat öljyä puhdistamaan paremmin. Anna kasvopyyhkeen jäähtyä paikallaan. Painele sillä sitten kevyesti kasvoja, kastele se uudestaan ja laita taas kasvojen päälle. Toista pari-kolme kertaa. Älä hiero ihoa pyyhkeellä, öljy nostaa epäpuhtaudet ihon pintaan jolloin kevyt pyyhkiminen riittää poistamaan ne.

Tämän jälkeen ihosi pitäisi olla syväpuhdistettu, kosteutettu ja rentoutunut. Rauhallinen musiikki ja miellyttävät ajatukset hoidon aikana taas hoitavat sinua sisältäpäin. :)

Tietenkään kaikki öljyt eivät sovi kaikille ihotyypeille ja väärän tyyppinen öljy voi aiheuttaa pieniä ongelmia. Oma ihotyyppini on aika normaali, joten aprikoosinkiviöljy sopii keveytensä takia minulle. Rasvaiselle iholle sopii esimerkisi risiiniöljy, ärsytetylle iholle taas jojobaöljy. Kokeilemalla löytää oman suosikkinsa (neitsytkookosöljy taas on aika ihana tuoksunsa takia!).

Jos päätät siirtyä öljypuhdistukseen, muista, että ihmeitä ei tapahdu päivässä. Luultavasti ihosi käy läpi siirtymävaiheen, jolloin se pukkaa epäpuhtautensa pintaan. Itselleni tuli muutama finni ja puoleksitoista viikoksi kuivat poskipäät (käytin alussa neitsytkookosöljyä, vaihdoin sen aprikoosinkiviöljyyn), mutta sen jälkeen ihosta tuli aivan ihana! Varsinkin otsa oli aiemmin ongelma-alueeni ja siihen pukkasi koko ajan mustapäitä ja pieniä finnejä, vaan ei enää. Puolentoista kuukauden aikana on tullut yksi finni, ja sekin oli jo poissa kahden päivän päästä. Ihoni on tasainen, hehkeän kuulas eikä sitä kiristä mistään. Voisin ottaa siitä kuvan ja pistää sen tänne, harmi vaan, etten tajunnut ottaa ennen/jälkeen-kuvia!

Extravinkki!

Jos olet meikkaava nainen ja satut päätymään yöksi jonnekin ilman ihonpuhdistusvälineitä, käy jääkaapilla, ota sieltä voirasia (melkein joka taloudessa on kuitenkin vähintäänkin voita leivän päälle), hipsi vessaan ja pese kasvosi voilla! Se käy hätäavusta. Meikit kannattaa pestä AINA pois ennen nukkumaanmenoa olit missä tahansa, koska iho kärsii meikit päällä nukkumisesta. Kukapa haluaisi ryppyjä silmiensä alle ennenaikaisesti? (sitä paitsi meikit kasvoilla nukkunut nainen ei ole aamulla mikään kaunein näky...)

tiistai 5. tammikuuta 2010

Piparminttuinen hunajapesu

Lotratessani etikkaa hiuksiini tulin miettineeksi, kuinka mukavaa olisi tehdä itse myös oma vartalonpesuneste. Siispä tuumasta toimeen! Hetken kaappeja kaiveltuani olinkin jo löytänyt mukavat ainekset, joista tulisi tietämättäni ainakin omalle iholleni (ohut, hyvin vaalea, kasvoissa sekaiho) suorastaan täydellisesti sopiva seos! Kahteen desiin tarvitset:

5-6 ruokalusikallista hunajaa
1-2 ruokalusikallista neitsytkookosöljyä
Muutama pisara eteeristä piparminttuöljyä (tai jotain muuta)
Loput keitettyä vettä

Sekoita ainekset puhtaassa purkissa, veden kannattaa olla hieman lämmintä jotta muut aineet sekoittuvat siihen paremmin.

Miksikö tämä on hyvä? Hunaja ja piparminttu ovat luontaisesti kevyen antibakteerisia. Hunaja on myös varsinainen vitamiinipommi raviten ihoa ja kosteuttaen hieman, onhan se pohja monissa kasvonaamioissakin. Neitsytkookosöljy kosteuttaa ihoa samalla kun pesee siitä lian (usko pois, öljy on erinomainen ihonpuhdistaja!). Piparminttuöljyn valitsin sen piristävän tuoksun takia, mutta suurin syy on sen ihon kylmäreseptoreja herättelevä vaikutus. Etenkin kasvoilla tämän "pesuaineen" vaikutus tuntuu hirmu hyvältä, tunne on ihanan viileä ja virkistävä! Toki voit käyttää muitakin eteerisiä öljyjä, ihan mistä tykkäät.

Käytän tätä nestettä sekä koko kehon pesuun että varsinkin kasvovetenä aamuin illoin. Iho puhdistuu ja kosteutuu ja jää hyvän tuoksuiseksi.

Kerralla ei kannata tehdä liian suurta määrää! Tämä pesuneste säilyy korkeintaan pari viikkoa, joten tee sen kokoinen määrä kuin arvelet kuluttavasi tuona aikana. Tätä tekee aina lisää nopeasti. :)

Mutta paras on vielä edessä!

Kärsin aina talvisin kolikkoihottumista käsivarsissani. Viime talvena minun piti hakea lääkeapua lääkäristä asti. Tänäkin talvena minulla oli kolikkoihottumaa, vaan mitä tapahtuikaan, kun luovuin suihkugeeleistä kokonaan ja aloin käyttää pesunestettäni?

Lähes koko ihottuma katosi parissa viikossa.

Tälläkin hetkellä ihottumasta on jäljellä vain peukalonpään kokoinen läntti vasemmassa käsivarressa. En tarvitse lääkerasvaa enää ollenkaan! Huraa! Oma teoriani on, että aiemmin käyttämäni ihonpesuaineet kuivattivat ja ärsyttivät ihoani liikaa (Sodium laureth/lauryl sulfate... Hmm?) ja vaihdettuani luontaisempaan ja ihka aitoa öljyä sisältävään pesunesteeseen ihon luontainen tasapaino palautui. Nyt voisin jopa pitää hihatonta paitaa, ellei olisi niin järisyttävän kylmä vuodenaika...

Mutta oli miten oli, suosittelen!

lauantai 2. tammikuuta 2010

Tarkennusta shampoottomaan meininkiin

No mutta. Täytyyhän minun tietenkin kertoa lisää shampoottomasta pesusta, eihän eilisen kirjoituksessa ole juuri mitään muuta kuin hieman käytännön infoa.

Miksi siirtyä shampoottomaan pesuun?

Jo pelkkä vilkaisu shampoo- ja hoitoainepullon kyljessä olevaan latinaryöppyyn kummastuttaa: guar hydroxypropyltrimonium chloride? PPG-5-ceteth-20? dmdm hydantoin? Hydroxyethylcellulose? Tarvitsevatko hiukseni tosiaan kaikkia näitä? En usko! Osa aineista saattaa tietty olla ihan tavanomaisia hienommilla nimillä, mutta niin kauan kun kukaan ei suomenna noiden sisältöä minulle, taidan jättää pullot kauppaan. Kaiken muun outouden lisäksi shampoot ja hoitoaineet tuppaavat sisältämään alkoholeja, jotka kuivattavat ja silikonia, joka toki saa hiukset kiiltämään mutta tekee samalla päänahkaan ja hiusten pintaan varsin tukahduttavan muovihupun. Pahimman möröt ovat kuitenkin sodium lauryl sulfate (SLS) ja sodium laureth sulfate (SLFS). Näitä on lähes kaikissa vaahtoavissa tuotteissa. SLS ja SLFS ovat voimakkaita aineita, jotka aiheuttavat silmä- ja ihoärsytystä (luultavasti suurin syy, miksi shampoopulloissa lukee "jos ainetta joutuu silmiin, huuhtele huolellisesti"). Kirvelee! Sen lisäksi nämä aineet saattavat muiden pullossa olevin kemikaalien kanssa sekoittuessaan muodostaa yhdisteitä, jotka saattavat olla terveydelle hyvinkin epäsuotuisia. Kosmetiikkateollisuus käyttää näitä aineita silti, koska ne ovat halpoja ja vaahto on aina kivaa.

Jotkut shampoot ja hoitoaineet saattavat sisältää mineraaliöljyä. Jos siinä on sana mineraali, niin senhän on pakko olla hyvää? Ei välttämättä. Mineraaliöljy on se, mitä jää jäljelle, kun tehdään öljystä bensiiniä. Sen pakkaaminen ja myyminen on halvempaa kuin hävittäminen, joten sitähän tietty päätyy kaikkialle. Kiva kiilto hiuksiisi bensan jäteaineella, mmmm! Se ei myöskään imeydy ihoon, joten sekin muodostaa kivan pikku hupun pääsi päälle. Ihanaa.

Muun muassa näiden syiden takia jätin shampoon ja hoitoaineen pois. Tärkein syy oli kuitenkin se, että haluan hoitaa hiuksiani ja päänahkaani luonnollisemmin; ihmisen elimistö ei kuitenkaan ole kehittynyt evoluutiossaan niin pitkälle, että pystyisi käyttämään muoveja sun muuta keinotekoista hyväkseen. Käyttämällä soodaa ja etikkaa ja siirtymällä lopulta kokonaan veteen säästää myös huimia summia rahaa! Sen lisäksi oikein tehtynä shampooton pesu tekee hiuksistani paremman tuntuiset, helpommin muotoiltavat ja paljon ilmavammat! Tämän olenkin jo parin kuukauden aikana huomannut.

Miten se tehdään?

 Tarvitset ensin pari tyhjää purkkia. Puhdistetut shampoopullot toimivat hyvin, puolen litran juomapulloissakaan ei ole mitään valittamista.

Shampoottoman pesun tarkoitus on aloittaa ruokasoodapesulla ja siirtyä siitä pikkuhiljaa pelkkään vesipesuun sitten, kun hiukset alkavat tottua muutokseen. Ruokasoodan pitkäaikainen käyttö, varsinkin vahvana liuoksena, saattaa aiheuttaa päänahan oireilua! Sooda on kuitenkin hieman emäksisempi kuin päänahka. Siispä sitä käytetään vain aloitukseen ja vähennetään soodan määrää vedessä koko ajan.

Hyvä aloitusseos on 2 tl ruokasoodaa / 2.5 desiä vettä. Itse katson helpoimmaksi laittaa molemmat pulloon, ravistaa ja kaataa seosta märkään tukkaan. Jotkut lyhythiuksiset tekevät soodasta ja vedestä tahnan, jonka sitten hierovat päähänsä. Anna vaikuttaa minuutti ja huuhtele! Pikkuhiljaa voit vähentää soodan määrän suorastaan olemattomiin, kolmisen kuukautta on ihan hyvä aika käyttää soodaa. Loppuvaiheessa kannattaa väliin tehdä ihan pelkkiä vesipesujakin ja sitten siirtyä pelkkään veteen, kun siltä tuntuu.

Huuhtelunesteessä suhde on noin 2 rkl omenaviinietikkaa / 2.5 desiä vettä. Tästäkin voi hieman vähentää. Itse suosin huuhtelunesteessä myös muutamaa pisaraa eteeristä rosmariiniöljyä, se rauhoittaa päänahkaani. Rosmariini myös kuulemma tummentaa hiuksia, mikä on hyvä, koska joillain sooda saattaa vaalentaa hiuksia, varsinkin värjättyjä. Itse en kuitenkaan ole omien värjättyjen hiuksieni kanssa huomannut mitään tavanomaisesta poikkeavaa vaalentumista, johtuneeko sitten siitä, että tosiaan käytän tuota rosmariinia. Muitakin eteerisiä öljyjä voi toki käyttää! Kamomilla esimerkiksi vaalentaa ja pehmentää. Ravista pulloa aina huolellisesti ennen päähän kaatoa, hiero hiuksiin ja päänahkaan ja huuhtele huolellisesti.

Viimeisenä huuhtele hiukset aina viileällä/kylmällä vedellä! Se sulkee lämpimän veden avaaman hiussuomut ja auttaa täten hiuksia säilyttämään kosteutensa ja terveytensä. Hiukset ovat kuivuttuaan kiiltävämmät ja paremman näköiset. Pyri myös välttämään hiustenkuivaajaa tai ainakin kuivaa kylmimmällä mahdollisella asetuksella!

Shampoottomaan pesuun siirtyminen myös vähentää tarvetta pestä hiuksia niin usein, koska ne palaavat luonnollisempaan tilaansa eivätkä ole enää niin alttiina erilaisten kemikaalien aiheuttamalle stressille. Toisin sanoen päänahka rauhoittuu eikä useimmilla enää tuota niin runsaasti talia ja rasvaa.

Lisää hiusvinkkejä tiedossa sitten myöhemmin! Odotan etenkin kevättä, kun luonto alkaa taas kukkia, koivut vihertävät ja pääsen kokeilemaan koivunlehdistä tehtyä hiustenpesunestettä! ;) (tokihan nimittäin kokeilen kaikki vinkkini itse ensin, ennen kuin niitä eetteriin lykkään!)

perjantai 1. tammikuuta 2010

Ei enää shampoota eikä hoitoainetta!

Pari kuukautta sitten törmäsin sattumalta no-poo -liikkeeseen, jonka harrastajat ovat hylänneet kokonaan shampoon ja hoitoaineen ja hoitavat hiuksiaan ruokasoodalla ja omenaviinietikalla. Mitäs tämä on, ihmettelin, luin asiasta lisää (mm. täältä: http://babyslime.livejournal.com/174054.html) ja vakuutuin sen verran, että päätin kokeilla. Mitä haittaakaan siitä olisi? Lisäksi olen koko ikäni taistellut ohuiden hiuksieni kanssa saadakseni ne näyttämään tuuheilta ja hyvinvoivilta. Mikään ei ole kuitenkaan auttanut, eivät edes ne kalliit shampoot ja hoitoaineet, jotka lupailivat "uskomatonta tuuheutta ja ennennäkemätöntä volyymiä". Hevonkakkaa, tukka oli aina lättänä. Muotoilutuotteita kului kiloittain, ennen kuin tukka näytti edes suhteellisen paksulta. Sekoitin siis hieman ruokasoodaa veteen (2 tlk / 2,5 desiä vettä), sekä omenaviinietikkaa veteen (2 rkl / 2,5 desiä vettä, plus pari pisaraa eteeristä rosmariiniöljyä, joka rauhoittaa päänahkaa) ja painuin suihkun puolelle (ruokasoodaseoksella pestään hiukset ja omenaviinietikkaseosta käytetään hiusten huuhteluaineena)!

Kuivattuani hiukset heiluttelin päätä puolelta toiselle ja ihmettelin tukan puhtautta. Kas vain, ei tämä ehkä ihan puppua olekaan! Jo parin pesun jälkeen päänahan kutina väheni olemattomiin eikä pientäkään hilseilyä enää näkynyt. Parin viikon shampoottoman pesun jälkeen muutos oli jo selvä: Pesun ja kuivauksen jälkeen hiukseni olivat ihanan ilmavat eivätkä enää menneet päänahkaa myöten kuin liimattuina. Saatoin vähentää muotoilutuotteiden käyttöä roimasti, mikä edelleen paransi hiusteni kuntoa. Hiukseni myös alkoivat kiiltää terveempinä eikä minun tarvinut pestä niitä enää niin usein.

Kaksi kuukautta on mennyt ilman shampoota ja hoitoainetta enkä enää ikinä halua siirtyä takaisin kaupallisiin tuotteisiin! Myös parempi puolisko on pessyt viime aikoin pitkää tukkaansa ruokasoodalla ja etikalla, ja täytyy sanoa, että se sekä tuntuu, näyttää että tuoksuu paremmalta. Kiiltokin on lisääntynyt! Olen myös vähentänyt ruokasoodan määrää vedessä (nyt 0,5 tlk / 2,5 desiä vettä) ja välillä pesen hiukseni pelkällä vedellä, koska uskokaa tai älkää, sitenkin saa puhtaat hiukset. Ruokasooda on kuitenkin hieman emäksinen aine ja sen liikakäyttö voi joillakin aiheuttaa päänahan oireita.

Jotkut kertovat hiustensa käyneen läpi välivaiheen siirryttäessä shampoosta ruokasoodaan, ja hiukset olivat pari viikkoa todella rasvaisen tuntuiset. Itselleni ei tätä rasvaista vaihetta tullut, vaan hiukset sopeutuivat muutokseen varsin helposti. Liekö johtuu siitä, että hiukseni ovat aina lyhyet, vai ei. Talvi on kuitenkin hyvää aikaa siirtyä shampoottomaan elintapaan, sillä jos hiukset hetkeksi rasvoittuvatkin, voit aina pitää pipoa päässä!